Meri-Marin kansi uusittiin kokonaan. Kansikaarien päälle asennettiin vaneri. Tiikkirimotus tehiin vanerin päälle. Koska Meri-Mari on merkittävä vene suomalaisen veneenrakennuksen historiassa, niin kannen yksityiskohtien suunnitteluun ja viimeistelyyn panostettiin.

Työ aloitettiin kannen purkamisella ja sen alla olevien rakenteiden kunnon arvoinnilla. Joitakin paikkoja jouduttiin korjaamaan.

Uusi kansivaneri on okume 12 mm.
Tiikkikansi rakennettiin vanerin päälle 10,5 mm paksuista tiikkirimoista, jotka liimattiin kanteen ja saumattiin sikaflex 290dc:llä.


Ylärakenteiden mahonkiset puuosat otettiin  puupuhtaaksi. Sen jälkeen ne petsattiin ja pohjalakattiin Hempelin lakalla.

Pintalakaksi valittiin Epifanes, koska veistämöllä on siitä erittäin hyvät kokemukset.


Muutamia heloitusasioita on jätetty kevääksi, mutta muuten Meri_Mari on valmis laskettavaksi keväällä jäiden lähdettyä vesille.

Kannen korjaustyö on ollut mielekäs työ ja kulttuurihistoriallisesti arvokas vene on saanut arvoisensa uuden hienon kannen.

 

Meri-Mari

Suunnittelija: Sparkman & Stephens
Rakentaja: Eino Antinoja
Rakennusvuosi: 1968
Pituus: 11,05 metriä
Vesilinja: 8,24 metriä
Leveys: 3,18 metriä
Syväys: 1,83 metriä
Uppouma: 6,8 tonnia
Purjepinta-ala: 54 m2

Meri-Marin runko on poikkeuksellisen vahva, sillä Eino Antinoja halusi veneestä kestävän ja merikelpoisen.

Runko on paksuudeltaan 33 millimetriä. Laudoitus on irokoa. Laudat on liimattu.

Runkomuoto on yläosastaan sisäänpäin kaareutuva. (tumble home) Tällaisen runkomuodon rakentaminen puusta on suurta ammattitaitoa vaativaa. Erityisen vaativaksi rakentamisen tekee lautojen paksuus. Tällainen runko on erittäin vahva ja jäykkä.

Meri-Marin emäpuu ja steevit on tehty irokosta laminoimalla.

Ruffit ja srjat on 22 mm mahonkia.

Meri-Marin edellinen omistaja Pekka Lindfors osallistui veneellä ("Navila") America 500 -kilpailuun vuonna 1992

Vuonna 2000 järjestetyssä Cource Kemi -kilpailussa Vene tuli toiseksi.